Tällainen pieni tila tekee asukkaasta automaattisesti joogaajan ja tai chin harrastajan. Paikat ovat sen verran ahtaat ja tavarat jatkuvasti pyrkimässä alemmas kuin missä kulloinkin ovat. Tai jos ovat alimmalla tasolla, niin kuin Mossen juomakuppi, niin pyrkivät asettumaan ylös alaisin. Kaikkien liikkeiden on sujuttava kuin ennalta harjoitellussa kuviossa, jossa sormien tai raajojen pieninkin virherata laittaa kohdalle osuvan tavaran arvaamattomaan liikkeeseen ja jos hyvin käy, niin mikään ei hajoa eikä kastu eikä sottaannu. Sen jälkeen alkaa joogavaihe, jossa liikahtanut tavara pyritään sulavalla liikkeellä noukkimaan takaisin paikalleen. Suoritus on hyväksytty jos tavara palaa paikalleen ilman että joku toinen tavara lähtee liikkeelle. Joogo?
This kind a small living area makes you a yoga and tai chi expert. Place is that cramped that things are all the time trying to move lower from where are. Or if they have reached the lowest level, like Mosse’s wayer cup, they’ll try to get upside down. All the movements have to follow certain pattern, where no part of the body has room for mistakes. Otherwise things start to move in an unpredictable way. If we are lucky nothing gets broken or wet or broken. Then starts yoga. With one smooth movement the thing is picked up and put back to its place. Performance is approved if things get back to their places and no other thing starts moving. Yo!
